Mitä kulttuurihistoria on?
Kulttuurihistoria tutkii ihmiskunnan aineellisen ja henkisen kulttuurin kehittymistä. Laajasti käsitettynä kulttuurihistoria ulottuu ihmisten tavoista sosiaaliseen elämään ja tekniikan kehityksestä asumisoloihin asti. Suppeassa merkityksessä kulttuurihistoriaan katsotaan kuuluvan vain ihmiskunnan henkisen elämän jalostuneimmat puolet, kuten taide, tiede ja uskonto. Kulttuurihistoriaan liittyviä teemoja tutkivat myös kulttuuriantropologia ja arkeologia. Kulttuuriantropologia tutkii varhaisten kulttuurien aineellista ja henkistä elämää ja arkeologia puolestaan tutkii esihistoriallisen ajan esineistöä.
Kulttuurihistorian oma historia juontuu valistusajalle eli 1700-luvulle. Tunnettujen valistusajan filosofien Voltairen, J.-J. Rousseaun ja Montesquieun, ajatuksilla oli merkittävä vaikutus kulttuurillisen näkökulman kehittymiseen historiantutkimuksessa. Historiantutkimus monipuolistui ja sotasankareiden ja hallitsijoiden rinnalle, tutkimuskohteeksi nousivat taiteilijat, kirjailijat ja lopulta tavallinen kansa. Historiantutkimuksen mielenkiinto kohdistui kulttuurihistorian myötä myös Euroopan ulkopuolisiin valtioihin.
Kulttuurihistorian tutkimus toi myös uusia ajattelutapoja historiantutkimukseen. Sen piirissä kiinnitettiin ensimmäistä kertaa oman ajan kyseenalaistamiseen kulttuurihistoriallisessa tutkimuksessa. Historiantutkimuksen lähtökohdaksi nostettiin tutkittavan ajan omat arvot, asenteet, lähtökohdat ja tapahtumat. Kulttuurihistorian piirissä korostettiin myös ensimmäistä kertaa joukkoja yksilöiden asemasta.