Sotilaskarkuruus talvi- ja jatkosodassa
Sotilaskarkuruus määriteltiin viimesotien aikana vuoden 1919 sotaväen rikoslain (SRL) 76 § mukaan. Karkuriksi luokiteltiin henkilö, joka sodan aikana poistui palveluspaikkakunnaltaan tai joukko-osastostaan ja viipyi poissa kauemmin kuin yhden vuorokauden. Karkuruudeksi tulkittiin tarkoituksellinen palvelukseen saapumatta jääminen (SRL 87, 88 §), mutta myös pelkuruudesta pakeneminen ja jälkeen jättäytyminen (SRL 70, 71 §) tulkittiin karkuruudeksi.
RangaistuksetVuoden 1919 lain mukaan pakoilurangaistus, joka johtui pelkuruudesta ja jossa pakoileva sotilas vietteli asetoverinsa tai asetovereitaan mukaan rikokseen, seurasi kaikista ankarin rangaistus eli kuolemantuomio tai elinkautinen kuritushuonerangaistus. Muissa tapauksissa rangaistus vaihteli teon vakavuusasteesta riippuen kuudesta vankeustuomiokuukaudesta kymmeneen kuritushuonevuoteen.
Sotilaskarkuruus talvisodassaKolme kuukautta kestäneen talvisodan aikana sotilaskarkuruudesta tuomittiin vain 250 sotilasta. Pelkuruudesta tuomittiin noin 120 ja luvattomasta poistumisesta rangaistuksen sai noin 240–290 miestä. Luvut ovat suhteellisen pieniä kun niitä vertaa koko armeijan vahvuuteen, joka talvisodassa käsitti noin 340 000 miestä.
Sotilaskarkuruus 1941–1945Vuosina 1941–1945 suomalainen sotatuomioistuin langetti tuomion noin 32 000 pakoilurikoksesta. Jos lukuun lisätään vielä ne, jotka välttivät syytteeseenpanon, luku nousee 39 000. Suurin osa eli lähes 38 000 tapausta ajoittui jatkosotaan eli vuosille 1941-1944. Pakoilurikollisten suhteellinen osuus oli noin 5 % kaikista palvelusvelvollisista eli 650 000 miehestä. Kyseisestä luvusta on vähennetty arvioitu rikoksenuusijoiden osuus.
Vakavimmat pakoilurikokset kasaantuivat sodan aktiivisiin vaiheisiin. Vuoden 1941 hyökkäysvaiheeseen, jolloin 1500 miestä jäi kokonaan saapumatta palvelukseen ja 4000 miestä pakeni joukoista sodan alettua. Toinen kriittinen sodanvaihe oli raskaat torjuntataistelut kesällä 1944, jolloin rintamalta karanneita oli noin 12 000 miestä ja heistä suurin osa eli 8000 karkasi Karjalan Kannaksella.
Karkurien taustaSuurin osa sotilaskarkureista kuului alempaan sosiaaliryhmään. Hän oli usein työväestöön kuulunut mies, jolla ei ollut aikaisempia rikoksia. Sodan poikkeukselliset olosuhteet olivat usein hänen karkuruutensa taustalla. Joissakin tapauksissa karkuruuden taustalla saattoi olla myös ideologisia syitä.
Jatkosodan hyökkäysvaiheen keskivartokarkuri oli iältään yli 25-vuotias. Kesällä 1944 karkurit olivat huomattavasti nuorempia. Suurin osa heistä kuului armeijan nuorimpiin ikäryhmiin. Lisäksi useilta heistä puuttui taistelukokemusta.