Miten kotirintaman elämä järjestyi sodan oloissa?
Sotaa käyvät maat jaetaan usein rintamaan ja kotirintamaan. Käsitteiden käyttö yleistyi Euroopassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Rintamalla taistelevat sotilaat, jotka ovat aikojen kuluessa olleet yleensä miehiä. Kotirintama taas mielletään naisten alueeksi, vaikka kaikki miehet eivät ikänsä, terveydentilansa tai työtehtäviensa vuoksi voi olla sotilaita, ja toisaalta naisia on usein työskennellyt sotatoimialueella.
Järjestöt ja kotirintama
Kun talvisota alkoi Suomessa 30.11.1939, viranomaiset eivät juuri olleet ehtineet organisoida sodanaikaisen kotirintaman asioita. Aktiivinen järjestökenttä tuli apuun: erityisesti naisjärjestöt organisoivat talvisodan aikana mm. reserviläisten perheiden avustamista, evakuoitujen henkilöiden sijoittamista ja avustuksia ja kaatuneiden omaisten huoltoa.
Myöhemminkin naisjärjestöjen rooli kotirintaman ylläpitämisessä oli vahva. Parhaiten tunnetaan Lotta Svärd, joka toimi sekä rintamalla puolustusvoimien piirissä että kotirintaman avustustehtävissä. Muita merkittäviä naisjärjestöjä kotirintamalla olivat martat, maatalousnaiset ja työväen naisjärjestöt. Poliittiset erot ylittävä yhteistyö oli sodanajan kotirintaman merkittävä piirre.
Työnteko
Sotavuosiin liitetään eri maissa naisten astuminen miesten tehtäviin esim. teollisuudessa. Osittain tämä pitääkin paikkansa myös Suomessa. Usein naiset eivät voineet ammattitaidon puutteen vuoksi suoraan siirtyä miesten perinteisiin tehtäviin esim. metalliteollisuudessa. Lopulta kuitenkin mm. sotatarviketeollisuuden työntekijöistä noin puolet oli naisia.
Sota koetteli maataloutta ankarasti. Olihan suuri osa suomalaisista maatiloista yhden perheen viljelmiä, joiden toimintaan perheen miesten lähteminen sotaan vaikutti suuresti. Samoin hevoset ja moottoriajoneuvot vietiin sotaan, keillä sellaisia oli. Talkootyöllä ja työvelvollisten käytöllä koetettiin helpottaa maatalouden työvoimapulaa.
Pula ja puute
Sotaa käyvässä maassa armeija on kaikkein tärkein, ja sen huolto on ensisijaista. Kotirintamalla koettiin usein puutetta ja suoranaista nälkää ulkomaankaupan tyrehtyessä ja kotimaisen tuotannon vähentyessä. Jatkosodan aikana lähes kaikkia tuotteita lopulta säännösteltiin. Ne ”olivat kortilla”, eli jokaiselle kansalaiselle oli taattu tietty, usein pieni määrä esim. elintarvikkeita ja tätä määrää valvottiin antamalla kaikille ostokortteja, joita vastaan hyödykkeitä luovutettiin kansalaisille.
Korttijärjestelmän takaama elintaso ei ollut riittävä. Sen rinnalle syntyikin laitonta kauppaa käyvä ns. musta pörssi, jossa myytiin ja ostettiin tavaroita markkinahintaan. Kaikkein köyhimmillä ei ollut varaa pimeiltä markkinoilta ostaa. Toisaalta, jos jotain tavaraa oli saatavilla, sitä ”hamstrattiin” yli omankin tarpeen ja vaihdettiin sitten tarpeellisempaan.
Moraali
Sota-aikana kotirintama oli tärkeä, myös rintamalla oleville. Moni sotilas koki taistelevansa ennen kaikkea läheistensä puolesta. Jatkosodan pitkinä vuosina mielialat kuitenkin laskivat joka puolella. Erityisen paheksuttavana pidettiin kotirintamalta kuuluvia huhuja juhlimisesta, varsinkin suomalaisnaisten ja saksalaisten sotilaiden suhteista. Naisten tehtäväksi nähtiin ankara työnteko ja lasten kasvattaminen, mutta myös kansakunnan moraalin ylläpitäminen.