Millaista on väestön historiallinen tutkimus?

Väestö on merkittävä tekijä historiassa, ja väestölliset ilmiöt vaikuttavat niin armeijoiden kokoon kuin kaupankäynnin mahdollisuuksiinkin. Ilman ihmisiä ei ole historiaa. Väestöhistorialla on läheiset yhteydet väestötieteeseen , joka tutkii väestöllisiä ilmiöitä nykyajassa, usein tilastollisin menetelmin. Historiassa kovin tarkat laskelmat eivät aina ole mahdollisia. Väestötilastoja on eri maissa koottu 1700-luvulta lähtien viranomaisten toimesta. Sitä ennen kirkonkirjoihin merkityt tiedot väestöstä ovat yleensä tärkein lähde tutkittaessa väestön määrällisiä muutoksia.

Syntyvyys on keskeinen väestöön liittyvä käsite. Perinteisissä yhteiskunnissa syntyvyys vaihteli suhteellisen vähän, sillä ehkäisykeinoja ei ollut. Ravitsemuksen taso on vaikuttanut syntyvyyteen monilla seuduilla paljon. Avioliittoisuus on käsite, jolla kuvataan sitä, miten suuri osa väestöstä on kunakin aikana ollut naimisissa. Avioliittoisuus liittyy väestöhistoriassa yleensä kiinteästi syntyvyyteen, koska useimmissa kulttuureissa lasten on oletettu syntyvän jonkinlaisessa pysyvässä parisuhteessa. Kuolleisuus on lyhyellä aikavälillä eniten vaihteleva väestöllinen ilmiö. Tautiepidemiat, äkilliset nälänhädät ja sodat ovat surmanneet paljon ihmisiä kerralla. Äkillisistä kriiseistä toipuminen on puolestaan voinut kestää vuosikymmeniä. Perinteisissä yhteiskunnissa kuolleisuus, erityisesti lapsi- ja imeväiskuolleisuus oli korkea. Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa ihmiset voivat odottaa elävänsä kaksi-kolme kertaa kauemmin. Muuttoliike on erityisesti modernin yhteiskunnan ilmiö, vaikka paremman elämän perään on osattu lähteä aina. Muuttoliike vaikuttaa eniten niiden ihmisten elämään, jotka siirtyvät paikasta ja maasta toiseen, mutta myös lähtöalue ja uusi kotiseutu muuttuvat ihmisten liikkuessa.