Mitä on historiatiede?
Historiatiede tutkii ihmisen, ihmiskunnan menneisyyttä lähinnä kirjallisia lähteitä apuna käyttäen. Eli periaatteessa kunkin kulttuurin historiallinen aika alkaa kirjoitustaidon käytöstä lähtien. Historia-sanan alkuperä juontuu kreikankielen sanaan histor , mikä tarkoittaa tietäjää, tietävää. Sanan pidempi johdos historía tarkoittaa kyselyä, tutkimusta, järjestelmällistä havainnointia. Latinankielessä historia merkitsee kertomusta, kuvausta ja historiankirjoitusta.
Historiatiede kuuluu humanistisiin tieteisiin. Historiatieteessä tutkitaan erityisesti ihmisten yhteiskunnallisia - tai kulttuurisia toimintoja. Historia-ala jaetaan vielä tutkimuskohteen mukaan aate- ja kulttuurihistoriaan, sosiaali-, kulttuuri- ja taloushistoriaan, poliittiseen historiaan, kirkkohistoriaan, oikeushistoriaan ja sotahistoriaan. Sosiaali- ja kulttuurikulttuurihistoriaan läheisesti liittyvät myös historiantutkimuksen uusimmat suuntaukset mikrohistoria, naishistoria,johon läheisesti kuuluvat myös perhe- ja sukupuolihistoria. Suomen yliopisto-opetuksessa historian oppiaine jaotellaan seuraavasti: Suomen historia, Suomen ja Skandinavian historia, yleinen historia, poliittinen historia ja taloushistoria.
Historiantutkimuksessa pyritään hyödyntämään myös muita kuin kirjallisessa muodossa olevia arkistolähteitä. Tämän tyyppisiä lähteitä ovat esimerkiksi haastattelut, kirjeet, valokuvat, taideteokset, sanomalehtijutut, kirjallisuus eli kaikki inhimillisen elämän jäljelle jättämät dokumentit. Historioitsija eli historiantutkija tutkii käytettävissä olevien lähteiden avulla tutkimuskohdettaan lähdekritiikkiä apuna käyttäen. Lähdekritiikin ja objektiivisuuden painotuksesta huolimatta, historiantutkimus on aina sidoksissa omaan aikaansa sekä myös historioitsijan omaan maailmankatsomukseen ja omiin mieltymyksiin. Menneen tapahtuman tai ilmiön analysointia hankaloittaa tietysti myös se, että käytettävissä olevat lähteet ovat parhaimmillaankin sirpaleisia, eivätkä menneisyyden tapahtuman seuraukset ole kokonaisuudessaan havaittavissa. Kaikesta tästä huolimatta, historioitsija pyrkii rekonstruoimaan tapahtuneen niin kuin se todennäköisesti tapahtui.