Millaisilla purjelaivoilla aikojen saatossa on kuljettu?
Vesi on kautta aikojen tarjonnut ihmisille nopean kulkuväylän pitkienkin matkojen taittamiseen. Vesiteitä käytettiin jo esihistoriallisella ajalla. Ajan mittaan laivojen koko kasvoi pikku ruuhista isoihin purjealuksiin. Samalla monipuolistui laivojen käyttötarkoitus. Laivoja käyttivät niin kauppiaat, merirosvot kuin toisiaan vastaan taistelevat sotajoukot. Laivojen kulun takasivat purjeet aina 1800-luvun loppupuolelle saakka. Purjeiden lisäksi laivoissa käytettiin myös airoja. Nykyajan tekniikka on täysin syrjäyttänyt purjelaivat. Muutaman lähinnä museokäytössä jäljellä olevan alkuperäisen purjealuksen lisäksi laivoja on ikuistettu lukemattomiin tauluihin ja pienoismalleihin. Tuulahduksen menneen ajan merenkulusta voi saada vielä perinnelaivapurjehduksella. Lisäksi museoissa on runsaasti tallennettuna purjelaivakauden esineistöä ja tarinoita.
Esihistorian ajan ihminen kulki vesillä yhdestä puusta tehdyllä ruuhella. Vähitellen alusten koko kasvoi ja niihin lisättiin purjeita. Skandinaviassa tiedetään purjealuksilla kuljetun jo 800-luvulla. Keskiajalla, kun merenkulku oli jo erittäin vilkasta, alkoi laivojen muoto vakiintua. Alukset määritettiin runkomuodon tai takiloinnin perusteella. Runkomuotoon määrittyvä nimitys oli käytössä aina 1700-luvulle saakka. Laivoissa oli joko poikittain olevat raakapurjeet tai vinot viistopurjeet. 1100-1400 –luvulla yleinen laivatyyppi oli limisaumainen, raakatakiloitu purjealus koggi, josta sittemmin kehittyi holkki, purjealus, jonka perä ja keula nousevat kansitasoa korkeammalle. Keskiajalla laivat rakennettiin limisaumaisiksi. Tukevaa runkorakennetta edellyttävä tasasaumaus yleistyi 1500-1600 –luvulla.
Suurten löytöretkien aikaan 1500-luvulla yleinen laivatyyppi oli pyöreä karavelli, jonka perä ja keula nousivat korkealle. Kaksi- tai kolmimastoisissa aluksissa oli kolmikulmaiset purjeet, jotka oli kiinnitetty vinossa olevaan raakapuuhun. Tällaisia olivat mm. Kolumbuksen laivat. Edellisiä isompia olivat sotalaivoiksi tarkoitetut karakit, joiden perä ja keula olivat monikerroksiset ja hyvin massiiviset. Laivoissa oli suunnattoman suuri purje. Edellistä sirompia olivat puolestaan galeonit, joita vielä 1600-luvulla käytettiin sota- ja kauppalaivoina. Sotalaivoissa oli purjeiden lisäksi airot.
Laivanrakennustaito Hollannista
1600-luvulla merillä kulki kruunun sotalaivoja, porvareiden kauppalaivoja ja talonpoikien kuutteja. Vain kuninkaan laivoja rakennettaessa käytettiin piirustuksia. Laivarakennustaito tuli Suomeen Kustaa Vaasan aikana, oppia saatiin Hollannista. Tunnettuja olivat muun muassa eteläpohjanmaalaiset laivanrakentajat.1700-luvulla kaleerien esikuvana olivat Antiikin Kreikan alukset. Laivojen koko kasvoi, ja vain talonpoikaisalukset rakennettiin ilman piirustuksia.
1800-luvulla siirryttiin takilanmukaisiin tyyppinimityksiin. Laivojen runkomuoto vaihteli. 1800-luvulla rauta ja teräs alkoivat syrjäyttää puuta. Purjelaivakausi alkoi 1800- ja 1900–lukujen taitteessa hiipua ja purjelaivat saivat väistyä höyrylaivojen tieltä. Rannikkopurjehtijat kuljettivat vielä pitkään 1900-luvulla lasteja esimerkiksi Itämerellä. Liikenteessä oli yksimastoisia jahteja sekä kaksi- ja kolmimastoisia kaljaaseja ja kuunareita, joiden pääpurjeena oli kahvelipurje.
Fregatit uljaimpia
Suuret kolmimastoiset purjehtijat olivat yleisimmin fregatteja tai parkkeja, keskikokoiset useimmiten prikejä, brigantiineja, kuunareita tai kaljaaseja. Pienet yksimastoiset olivat esimerkiksi jahteja tai karavelleja.
Uljaimmat ja suurimmat kauppa-alukset olivat fregatteja. Puurunkoisessa fregatissa oli kolme mastoa, myöhemmin metallirunkoisissa neljä jopa viisi mastoa. Fregatit olivat ”täysin rikattuja”, kaikissa mastoissa oli raakapurjeet. Suuret purjeet ja keulakoristeet lisäsivät alusten komeutta. Fregatit olivat aseistettuja.
Parkki ja priki olivat fregattia yksinkertaisempia. Ne kehitettiin tehokkaiksi lastinkuljettajaksi. Kustannuksia alensi mm. se, että ne tarvitsivat vähemmän laivamiehistöä kuin fregatit.