Miksi Ruotsi ja kirkko kiinnostuivat Suomen alueista?
Suomen länsi- ja itäpuolisissa runsasväkisten germaani- ja slaavilaiskansojen keskuudessa kehittyi maakunta- ja heimokohtainen kuninkuus. Vähitellen myös keskushallinto alkoi kehittyä ja heimot ja maakunnat yhdistyivät yhden kuninkaan alaisuuteen. Nousevat kuningaskunnat, kuten Ruotsi ja Tanska sijaitsivat maantieteellisesti suotuisammin kuin Suomen alue. Näillä oli helpommat yhteydet Etelä-Euroopan talous- ja kulttuurikeskuksiin
Myös kirkolla oli oma vaikutuksensa ja intressinsä vallan keskittymisessä, valtioiden ja kuningaskuntien synnyssä. Kuninkaan vallan vakiintuminen sai kirkosta ja sen organisaatiosta mahtavan tukijan. Myös lännen ja idän kirkkojen valtataistelu lisäsi kristittyjen kuninkaiden valtaa, he saivat oikeuden lähetystyön nimissä tehdä sotaisia ristiretkiä ei-kristityille ja toisen kirkkokunnan alueille. Tätä kautta myös Suomen alue yhdessä balttilaisten kansojen kanssa joutui voimistuvien kristillisten valtioiden Ruotsin, Novgorodin, Tanskan ja Saksan puristuksiin. Ruotsi ja Novgorod olivat jo aikaisemmin viikinkiretkistä lähtien yrittäneet alistaa Suomen heimoja verojenmaksuun. Vielä tuolloin nämä kaksi valtakeskittymää eivät olleet vihollisia keskenään, vaan heidän ruhtinasperheillä oli vahvat sukulaisyhteydet ja sukujen kesken solmittiin myös avioliittoja. Vuonna 1054 tapahtui lännen ja idän kirkkokuntien ero, sen vaikutus jäi kuitenkin vielä vähäiseksi kaukana pohjoisessa. Vasta 1142 Ruotsi ja Novgorod olivat valtioina ensimmäistä kertaa vastakkain. Tuolloin Ruotsin kuningas teki sotaretken yhdessä Hampuri-Bremenin piispan kanssa Nevan - Laatokan reitille.
Suomeen tehdystä ensimmäisestä ristiretkestä ei ole varmoja lähteitä. Tiedot siitä perustuvat myöhemmin sepitettyihin Pyhän Eerikin ja Pyhän Henrikin legendoihin. Legendojen sisältöön on vaikuttanut todennäköisesti enemmän niiden syntyajan dynastiset ja poliittiset tarpeet kuin itse historiallinen totuus. Ja esimerkiksi legendojen väite suomalaisten täydellisestä kääntymisestä kristinuskoon ja liittämisestä Ruotsiin on vahvasti liioiteltua. Tämä saa vahvistusta myös paavin bullasta vuodelta 1171 ja 1172, jossa Paavi Aleksanteri III moitti suomalaisten uskon heikkoutta, ja hän kielsikin ruotsalaisia auttamasta suomalaisia, elleivät nämä antaisi takeita pysymisestään kristittyinä. Myös gotlantilaiset ja saksalaiset kauppiaat tukivat kristinuskon juurtumista Suomeen, koska se paransi kauppiaiden turvallisuutta.
Ruotsin kiinnostus Suomea kohtaan liittyi oman vallan lisäämiseen Itämeren alueella. Saksalaiset ruhtinaat olivat päässeet käsiksi Itämeren rantaan, ja he alkoivat yhteistyössä gotlantilaisten kanssa vallata kauppa-asemia Venäjän, Skandinavian ja Baltian suunnalta. Ruotsi ryhtyi saksalaisten mallin mukaisesti perustamaan kauppapaikkoja. Näin syntyivät muun muassa Visby ja Tukholma, Turun syntyvaiheet ovat liitettävissä samaan tapahtumasarjaan. Kirkko ja valtio tarjosivat rauhan ja järjestyksen näille alueille ja paransivat näin kauppiaiden turvallisuutta. Alueiden kehityksen kannalta tämä oli ensiarvoisen tärkeää.
1100-luvun loppupuolella myös Novgorod pyrki sotaretkillään vahvistamaan asemiaan Suomesta ja 1200-luvulla sillä oli jo Karjala valtansa alla. Novgorodin ja idänkirkon uhka alkoi näkyä myös kauppapoliittisissa suhteissa. Gotlantilaisille ja saksalaisille kauppiaille Novgorodin kanssa käyty kauppa oli ensiarvoisen tärkeää, niinpä he joutuivat hankalaan asemaan, kun paavi pyysi Suomen piispa Tuomasta estämään lännen kauppiaiden elintarvike- ja asekaupan Novgorodin kanssa.
1250-luvulla Suomen Hämeeseen tehtiin Ruotsin kuninkaan Birger-jaarlin johdolla niin sanottu toinen ristiretki. Nähtävästi suomalaisten veronkanto ajoittuu myös näihin aikoihin, ainakin piispankronikan mukaan. Saatuaan Hämeen alueen valtansa alle Ruotsi ryhtyi vakiinnuttamaan asemiaan Suomessa ja Turun linnan rakennustyöt aloitettiin. Myös Hämeen Vanajaveden kauppapaikan linnoitustyöt sijoittuvat samoihin aikoihin. Lisäksi viimeistään tuolloin, Ruotsin kruunu ryhtyi järjestelmällisesti verottamaan suomalaisia kirkon verotuksen rinnalla. Vuonna 1249 Turkuun perustettiin myös ensimmäinen luostari, Turun dominikaaniluostari.
Hämeen valloituksen jälkeen vuodesta 1257 lähtien alkoi läntisen Suomen historiassa rauhallinen ajanjakso, Novgorod ulotti sotaretkensä Hämeeseen vasta 1292. Todennäköisesti Hämeen ja Varsinais-Suomen puolustus oli vahvistunut ja arvioiden mukaan Suomen itäraja kulki tuolloin Kymijoen linjoilla. Karjala kuului edelleen Novgorodin vaikutuspiiriin.