Myöhäiskeskiajan uudistava henkinen virtaus
Renesanssiksi kutsutaan Italiassa, erityisesti Firenzessä 1300-luvulla kehittynyttä uutta henkistä kulttuurisuuntausta. Käsitteenä renessanssi tarkoittaa uudelleen syntymistä.
Renessanssin tavoitteena oli nostaa tieteiden ja taiteiden arvostusta antiikin hengessä ja luoda edellytyksiä uudelle vapaammalle ihmisyydelle. Tältä pohjalta yksilöllisyys ja yksilön tekojen ihailu nousivat suureen arvoon renessanssin aikana. Tavoitteeksi nousi kaikkia aloja tunteva monipuolisesti oppinut ihminen, jolle ”mikään inhimillinen ei ole vierasta”.
Vaikutukset tieteisiin ja taiteisiin
Tieteenaloista humanismi ja siihen liittyvä tutkimus nousivat arvoonsa. Filosofian ja kielten lisäksi alettiin tutkia antiikin kirjallisuutta, mikä toi vanhan klassisen latinan jälleen arvoonsa. Historia alettiin mieltää myös tieteeksi, jota oli luotava tutkimalla historiallisia alkuperäislähteitä.
Humanistisiin tieteisiin painottunut renessanssi ei tuonut luonnontieteisiin mitään olennaisen uutta, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Leonardo da Vinci (1452 – 1518) oli aikansa edustava yleisnero, joka teki uraauurtavia luonto- ja ihmistutkimuksia sekä keksintöjä, joista kaikkia ei pystytty toteuttamaan hänen aikanaan. Luonnontieteissä ei kuitenkaan kyetty vapautumaan vanhoista auktoriteeteista ja katolisen kirkon hallinnasta. Viimeksi mainittu vastusti tiukasti Kopernikuksen esittämää aurinkokeskeistä maailmankuvaa, sillä se ei käynyt yksiin kirkon etujen kanssa. Muut aurinkokeskeisyyttä puoltaneet tähtitieteilijät (Bruno, Kepler, Galilei) joutuivat polttoroviolle tai vähintään sillä uhatuiksi.
Renessanssiaikana italiasta kehittyi hienostunut kieli sekä kanssakäymisessä että kansankielisessä kirjallisuudessa. Ajan tunnetuimpia teoksia ovat esimerkiksi Boccaccion Decamerone ja Danten Divina Commedia. Kuvataiteissa suuntaus näkyi ihmisen tulona maalausten kohteeksi. Ihmisiä tuli kuvata luonnollisesti ja totuudenmukaisesti. Ajan tunnetut renessanssimaalarit ja kuvanveistäjät (Giatto, Botticelli, Michelangelo, Leonardo da Vinci, Rafael) toteuttivat tätä ihannetta taideteoksissaan. Aiheita etsittiin myös uskonnosta ja antiikista. Taide kehittyi ilmaisumuotona monella tapaa, renessanssin aikana löydettiin muun muassa perspektiivi ja öljyvärit.
Renessanssimusiikissa alettiin käyttää lisääntyvästi ns.
terssi-intervallia harmonian pohjana. Polyfonia kehittyi moni-ilmeisemmäksi ja eri äänien itsenäisyys lisääntyi. Maallisessa musiikissa tärkeimmiksi muodoiksi vakiintuivat chanson , frottola ja madrigaali. Arkkitehtuuriin renessanssi toi lisää avoimuutta ja antiikin ihanteiden mukaista rakentamista.Renessanssi levittyi kulttuurivirtauksena myös Alppien pohjoispuolelle 1400- ja 1500-luvuilla. Huomattavinta sen vaikutus oli Ranskassa, Saksassa, Alankomaissa ja Englannissa. Hienostuneisuutensa ja valioyksilöiden merkityksen korostamisen johdosta se ei vakiintunut kuitenkaan missään kansankulttuuriksi. Taidevirtauksena renessanssi vaikutti noin vuoteen 1600 asti.